Mielenterveystyö juurihoidon tarpeessa?

Nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä kamppailee vakavien ongelmien kanssa, jotka vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Resurssipula, työntekijöiden uupumus ja yksipuolinen lähestymistapa hoitoon ovat muuttaneet terveydenhuollon ympäristön niin haastavaksi, että yhä useammat ihmiset jäävät ilman tarvitsemaansa apua. Ne, jotka onnistuvat saamaan hoitoa, kokevat usein sen pinnalliseksi ja riittämättömäksi. Tämä johtaa siihen, että mielenterveysongelmat, kuten masennus ja ahdistus, ovat yleistyneet ja ihmisten pahoinvointi lisääntyy huolestuttavalla vauhdilla.

Ongelmat kärjistyvät, kun hoito keskittyy liikaa oireiden hallintaan. Liian usein myös lääkkeiden, kuten masennuslääkkeiden, käyttö on usein ensisijainen ratkaisu, vaikka sehän vain peittää ongelmat pinnalta ilman syvällistä ymmärrystä. Tämä lähestymistapa ei riitä, ja se saattaa jopa pahentaa potilaiden tilannetta, jos heidän syvälliset tarpeet jäävät huomiotta. Nykyiset käypä hoito -suositukset tarjoavat vain rajallisesti vaihtoehtoja, ja ne eivät vastaa ihmisten tarpeisiin kokonaisvaltaisesti.

Terveydenhuoltojärjestelmä näyttää tällä hetkellä priorisoivan tehokkuutta ja aikarajoja ihmisten tarpeiden sijasta, mikä johtaa siihen, että hoito on enemmän toimenpiteiden suorittamista kuin aitoa ihmisten välisen yhteyden luomista. 

Valitettavasti tämä paljon puhuttu resurssien lisääminen terveydenhuoltoon ei varmasti yksin ratkaise ongelmia, jos perusongelmat, kuten työntekijöiden jaksaminen, osaaminen ja asenne, jäävät korjaamatta. Resurssien lisäämisen keskustelu onkin usein vain pintapuolista puhetta, joka ei tuota todellista muutosta. Pelkkä rahallisten resurssien lisääminen voi ehkä jopa luoda illuusion siitä, että asiat paranee, vaikka todellisuudessa ongelmat ovat juurtuneet syvemmälle.

Väsyneet ja uupuneet työntekijät, jotka eivät pysty kohtaamaan asiakkaita kokonaisuutena, voivat pahimmillaan lisätä asiakkaiden kärsimystä ja jopa traumatisoida heitä lisää. Tämä on ongelma, joka ei vain heikennä hoidon laatua, vaan myös murentaa potilaiden luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään. 

 Terveydenhuoltojärjestelmän olisi muututtava ja siirryttävä kohti asiakaslähtöisempää, inhimillisempää ja kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa.

Työuupumus ja inhimillinen kohtaaminen

 Inhimillinen herkkyys ja avoin pohdinta on keskeisiä mielenterveystyön elementtejä, mutta niiden toteuttaminen vaatii aikaa ja resursseja, joita usein puuttuu. Työntekijät saattaa kokea painetta pysyä aikarajoissa ja noudattaa tiukkoja protokollia, mikä voi estää heitä syventymästä potilaan kokemusmaailmaan. Tämä haaste on erityisen vaikeaa mielenterveyden hoidossa, jossa potilaiden kokemukset ovat usein monimutkaisempia ja vaativat erityistä huomiota.

Olis tärkeää ymmärtää, että hoito ei ole vain toimenpiteiden suorittamista, vaan aitoa ihmisten välisen yhteyden luomista. Jotta hoito olisi tehokasta, tarvitaan enemmän kuin vain asiantuntevaa ohjeistusta 

– tarvitaan myös kykyä kohdata asiakas kokonaisuutena, herkkyyttä ja taitoa kuunnella.

Muutos mielenterveyden hoidossa on tärkeää, mutta se olisi toteutettava juurisyistä käsin. Meidän olisi tarkasteltava perusongelmia ja kehittää järjestelmiä, jotka tukevat sekä potilaiden että hoitajien hyvinvointia. Ilman muutosta nykyinen hoitomalli ei kyllä kykene tarjoamaan kaivattua apua, ja kuten on todettu, tällaisena se ei hoida ketään.