Lasten altistuminen väkivaltapeleille vaikuttaa kehitykseen

Haluan puhua aiheesta, jonka vaikutukset olen nähnyt käytännössä niin monta kertaa, että tiedän, kuinka tärkeää asiaan on puuttua ajoissa.
Jos tähän ei kiinnitetä huomiota varhaisessa vaiheessa, tilanne voi ajautua todella vaikeaksi ja vaatii raskaita toimenpiteitä, joissa olen ollut mukana lastensuojelutyössä. 

Näissä tilanteissa tuska on suuri: perhe kärsii, lapsi kärsii ja työntekijät kokevat voimattomuutta tilanteessa, joka olisi voitu mahdollisesti estää. On tuskallista nähdä, kuinka lapsi joutuu elämään hermostollisesti kuormittuneessa tilassa, ja kuinka vaikeaksi arki muodostuu, kun varhaisia merkkejä ei ole osattu huomioida.

Elämme ajassa, jossa lasten digitaalinen viihde on helpommin saatavilla kuin koskaan aiemmin. Älylaitteet, tietokoneet ja pelikonsoleissa pyörivät pelit ovat monille lapsille päivittäinen arjen osa, mutta harvemmin tulee pysähdyttyä miettimään, mitä tällainen jatkuva ärsyketulva voi tarkoittaa lapsen keholle ja mielelle – erityisesti silloin, kun kyseessä on väkivaltaiset pelit. 

Vaikutukset ovat nähtävissä paljon pelaavien lapsen arjessa. Rauhattomuus, vaikeus rauhoittua iltaisin ja taipumus väkivaltaiseen käytökseen pelisessioiden jälkeen ovat valitettavan tuttuja ilmiöitä. Nykyään tiedetään paljon siitä, miten keho ja hermosto reagoivat ärsykkeisiin, ja väkivaltapelien vaikutukset erityisesti lapsen kehittyvään hermostoon herättävät huolta.

Hermosto ei osaa erottaa todellista ja kuvitteellista

Kun aikuinen katsoo vaikkapa jännittävää elokuvaa, hän saattaa kokea kehossaan jännittyneisyyttä tai jopa ahdistusta. Mieli kuitenkin tiedostaa, että kyseessä on vain elokuva, ja tämä tieto rauhoittaa kehon reaktioita. Lapsen kohdalla tämä erottelukyky ei ole vielä täysin kehittynyt. Hermosto reagoi väkivaltakohtauksiin kuin tilanne olisi todellinen – lapsen keho kokee uhkaa ja valmistautuu puolustautumaan. Kun tämä reaktio toistuu jatkuvasti, hermostolle voi kehittyä tapa olla jatkuvassa valmiustilassa, mikä näkyy lapsen käytöksessä levottomuutena tai keskittymisvaikeuksina.

Sympaattisen hermoston jatkuva aktivaatio

Kehomme sympaattinen hermosto aktivoituu stressitilanteissa, kuten silloin, kun koemme olevamme uhattuna. Väkivaltaiset pelit voivat pitää lapsen kehon tässä stressitilassa pitkään sen jälkeen, kun peli on jo loppunut. Tämä jatkuva "taistele tai pakene" -tila kuormittaa kehoa ja jättää vähän tilaa rentoutumiselle ja palautumiselle, joita parasympaattinen hermosto hoitaisi. Tämä kuormitus saattaa johtaa hermoston epätasapainoon, jolloin palautuminen ja rauhoittuminen ovat haastavia ja joskus jopa mahdottomia.

Etuotsalohkon kehittymättömyys ja impulssikontrollin puute

Lapsen aivot ovat vielä kehittymässä, ja erityisesti etuotsalohko – aivojen alue, joka vastaa impulssikontrollista, päätöksenteosta ja tunnesäätelystä – kehittyy hitaasti aina aikuisikään saakka. Tässä kehitysvaiheessa lapsilla on luonnostaan heikompi kyky hallita impulssejaan ja arvioida toiminnan seurauksia. Väkivaltaiset pelit voivat valitettavasti ohjata tätä kehitystä väärään suuntaan: lapset tottuvat nopeasti reagoimaan voimakkaisiin ärsykkeisiin sen sijaan, että harjoittaisivat malttia ja harkintaa. Tämä impulssikontrollin puute, yhdistettynä jatkuvaan stressihermoston kuormitukseen, voi aiheuttaa arvaamattomia ja jopa vaarallisia tilanteita niin lapselle itselleen kuin ympäristölle. Oikean tuen puuttuessa lapsi voi ajautua käyttäytymään harkitsemattomasti, mikä voi tuoda mukanaan suuria haasteita arkeen ja sosiaalisiin suhteisiin.

Vaikutukset tunnesäätelyyn ja empatian kehittymiseen

Monilla lapsilla, jotka viettävät aikaa väkivaltaisten pelien parissa, on haasteita tunteiden säätelyssä. Tämä on luonnollista, sillä heidän kehittyvä aivonsa ja hermostonsa tottuvat jatkuvaan intensiivisten tunteiden kuormitukseen, mikä tekee rauhoittumisesta ja tunteiden hallinnasta haastavaa. Myös empatiakyvyn kehitys voi kärsiä, sillä lapset tottuvat tilanteisiin, joissa väkivalta tai muut negatiiviset tunteet ovat pelimaailmassa ilman todellisia seurauksia. Kun empatiaa ei tarvitse harjoittaa virtuaalisissa tilanteissa, sen oppiminen tosielämän tilanteissa voi jäädä kehittymättä toivotulla tavalla.

Keskittymis- ja oppimisvaikeudet

On tärkeää ymmärtää, että jatkuva altistuminen stressaaville peleille voi haitata lapsen kykyä myös keskittyä ja oppia. Aivojen ollessa jatkuvassa hälytystilassa, niiden energiavarat kohdistuvat uhkan jahtaamiseen ja puolustautumiseen, ei rauhalliseen keskittymiseen tai oppimiseen. Tämä näkyy monesti kouluarjessa, missä lapsi saattaa olla levoton, helposti häiriintyvä ja haasteellinen keskittymään. Vaikeus irrottautua pelimaailman jännityksestä voi vaikuttaa lapsen koko päivään.

Miten vanhemmat voivat tukea lapsen hermoston tasapainoa?

Vanhempien on tärkeää ymmärtää, että väkivaltaiset pelit eivät ole harmitonta ajanvietettä lapselle, vaan ne vaikuttavat syvällisesti kehoon ja hermostoon. Muutama pieni asia voi auttaa suojaamaan lapsen hermostoa ja hyvinvointia.

1. Ikärajojen kunnioittaminen: Pelien ikärajat eivät ole vain suosituksia, vaan ne perustuvat tutkimustietoon pelien vaikutuksista lapsiin. Tämä on hyvä muistaa, vaikka lapsi itse haluaisi pelata vanhemmille suunnattuja pelejä.

2. Pelitilanteiden rajaaminen: On hyvä asettaa selkeät rajat sille, milloin ja miten pitkään lapsi voi pelata, ja välttää pelaamista juuri ennen nukkumaanmenoa, jotta hermosto saa mahdollisuuden rauhoittua päivän päätteeksi.

3. Läsnäolo ja keskustelu: Lapset tarvitsevat läsnäoloa ja turvaa käsitelläkseen peliin liittyviä tunteita ja kokemuksia. Jos lapsi kertoo olleensa peloissaan pelissä tapahtuneesta tilanteesta, tämä on tilaisuus auttaa häntä käsittelemään sitä.

4. Vaihtoehtoinen tekeminen: Tarjoamalla lapselle myös muuta mielekästä tekemistä, kuten ulkoilua, leikkiä ja rauhoittavia aktiviteetteja, voi auttaa tasapainottamaan hermoston tilaa ja kehittämään myönteisiä, palauttavia kokemuksia.

Lapsilla on vielä koko elämä aikaa kohdata aikuisten maailman asioita – annetaan heidän nauttia lapsuudesta ilman ylenmääräistä kuormitusta.