Ei vaan voi rentoutua jos ei voi -Helin tarina 

Heli oli nuori nainen, joka työskenteli vaativassa ja hektisessä ympäristössä ihmisten parissa. Vaikka työkalupakissa oli paljon kehollisia harjoituksia, joita hän oli kotona tehnyt, ne ei tuntunut toimivan ja hän päätti kokeilla rentouttavia hoitoja.

Kun Heli meni ensimmäiselle hoitokerralle, hän ei tiennyt, miten vaikea kokemus oli. Hän yritti keskittyä hoitajan kosketukseen ja kehon rentoutumiseen, mutta samalla keho oli jännittynyt ja vireystila tuntui olevan päällä koko ajan. Vaikka mieli yritti rentoutua ja pysähtyä, keho ei pystynyt siihen. Se oli ristiriitainen kokemus. Heli laski kosketuksia, kuunteli ympäristön ääniä, odotti että hoito loppuisi, jotta rentoutuminen olisi ohi.
Monien hoitokokemusten kautta Heli ymmärsi, että merkityksellistä ei ollutkaan vain itse hoito, vaan myös hoitajan energia ja läsnäolo.

Se, että joku on aidosti läsnä ja pystyy tarjoamaan turvallisuuden tunteen, on ensimmäinen avain rentoutumiseen. Heli huomasi, että vaikka aluksi oli todella vaikea antaa itsensä rentoutua, hän pystyi pikkuhiljaa päästämään irti ja antamaan itsensä olla hoidettavana. Tämä ei tapahtunut hetkessä – rentoutuminen tuli pienin askelin. Aluksi se oli vain pieniä hetkiä, minuutteja, jolloin keho ei ollut enää jännittynyt, vaan uskalsi päästä irti ja rentoutua.

Valtava stressi, sisäinen turvattomuus ja halu varmistaa kaikki itse, olivat voimakkaita suojamekanismeja, jotka hidastivat Helin rentoutumista. Heli oli tottunut pärjäämään ja muiden auttaminen ja hyvinvointi oli ollut hänen prioriteetissaan ykkösenä. Hän ei nähnyt sitä, että hän olisi tarvinnut enemmän apua, tukea ja palautumista myös itse.

 Nämä syvälle juurtuneet uskomukset itsestä tekivt rentoutumisesta haastavaa, koska hän ei osannut antaa itselleen lupaa olla heikko tai haavoittuvainen. Pikkuhiljaa kuitenkin keho oppi päästämään irti tästä suojauksesta ja luottamaan siihen, että toinen ihminen oli läsnä ja pystyi ohjaamaan tilannetta turvallisesti. Tämä prosessi ei ollut suoraviivainen, mutta ajan myötä Heli huomasi pystyvänsä luottamaan itseensä ja toisiin enemmän ja enemmän.
 
Tällä hetkellä Heli ymmärtää syvällisesti niitä hetkiä, kun ihmisestä tuntuu siltä, ettei pysty rauhoittumaan tai keskittymään. Hän tietää, miltä se tuntuu, kun mieli on täynnä ajatuksia ja keho ei suostu rentoutumaan edes hoidossa jonka pitäisi rentouttaa. Heli ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa on tärkeää olla armollinen itselleen. Jos hoidon aikana voit rentoutua minuutiksi, se on hyvä alku, se riittää 🥰

Pitkäaikaisesta kuormitustilasta palautuminen vie aikaa. On tärkeää löytää itselle sopivat ihmiset, jotka voivat olla tukena prosessissa. Ei pidä vaatia itseltään liikaa, sillä pitkäaikainen kuormitustila ei rauhoitu hetkessä. Nyt Heli pyrkii antaman ymmärrystä ja tukea muille, jotka ovat samassa tilanteessa, etsivät rauhaa ja haluavat oppia luottamaan kehoonsa ja itseensä.
Rakkaudella Heli❤️