Elänkö vai selviydynkö? - Tule näkyväksi (osa5)

 Miten näyn – ja miten se siirtyy eteenpäin

Jos se lapsi sisälläsi ei ole koskaan saanut tulla nähdyksi, se jää osaksi aikuisuuden arkea. Se pieni, joka oppi ettei saa sanoa, ettei saa tarvita, ettei ole tilaa. Se oppi pitämään kaiken kasassa. Ja kun kukaan ei tullut siihen väliin, se jäi päälle.

Keho jää valmiustilaan. Hermosto ei palaudu.
Uni ei kanna, sydän tykyttää, lihakset jännittyy. Ja sitä alkaa pitää normaalina. Se kulkee mukana arjessa, vuorovaikutuksessa, läsnäolossa. Ja huomaamatta se siirtyy eteenpäin. Ei sanoina. Ei kasvatuksena. Vaan tunnetiloina, rytminä, jännityksenä ilmassa.

Jos ei ole koskaan saanut olla turvassa, on vaikea antaa turvaa.

Tätä elämää ei voi suorittaa. Eikä tätä voi järjestellä tai korjata valmiiksi. Se, mitä on vuosikymmeniä tehnyt ja kantanut, ei katoa hetkessä. Eikä tarvitsekaan. 

Tää elämä ei ole matka, jossa sairastutaan/uuvutaan ja sitten parannutaan. Tää on elämänmittainen prosessi. Jossa kuljetaan pala kerrallaan. Omassa rytmissä, omaa tahtia. Ei siksi, että pitäisi. Vaan siksi, että saa.

Ja silloin kun sen lapsen sisälläsi uskaltaa kohdata ja kuulla – se saa alkaa kasvaa aikuiseksi.