Ammattimaisuuden kupla – kun kasvetaan sisään eikä nähdä ulos

Arvostan suunnattomasti esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattimaisuutta. Se, miten alan ammattilaiset omistautuvat työlleen, osoittaa valtavaa osaamista, empatiaa ja sitkeyttä. Ammatillisuuden vaatimus on korkealla, ja sen säilyttäminen haastavissa olosuhteissa ei ole helppoa. Tämä on kupla, jossa työskentelyyn luodaan tietty turvallisuus ja johdonmukaisuus – omat käytännöt, termit ja toimintatavat, jotka luovat järjestystä monimutkaiseen arkeen.

Mutta kuten kaikilla kuplilla, tälläkin on kääntöpuolensa.

Olen itse ollut mukana tässä ja nähnyt, miten helposti siitä tulee suljettu tila, jossa alan omat säännöt, normit ja näkökulmat määrittelevät tekemistä niin vahvasti, että ulkopuolinen todellisuus alkaa hämärtyä. Oma kupla voi luoda harhaanjohtavan turvallisuuden tunteen: että asiat tehdään aina oikein, koska "näin on aina tehty". Samalla se voi estää näkemästä asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja mahdollisuuksia tarkastella asioita täysin uudesta näkökulmasta.

Kun revin itseni tästä kuplasta pois, se ei ollut helppoa, mutta koin sen helpottavana. Etäisyys avasi silmäni näkemään, kuinka vahvasti tietyt toimintamallit ohjaavat ajatteluamme – joskus jopa enemmän kuin asiakkaiden tarpeet. Oivalsin, että kupla, joka suojasi minua työssäni, saattoi myös rajoittaa kykyäni kehittyä, kyseenalaistaa ja luoda jotain uutta. 

Nyt, kun katson sosiaali- ja terveysalan maailmaa ulkopuolelta, haluaisin ravistella kollegoitani. En siksi, että arvostelisin heidän työtään – päinvastoin. Arvostan sitä niin paljon, että haluan sen olevan vielä parempaa, rohkeampaa ja avarampaa. Haluan kysyä: voimmeko me nähdä asiakkaan ihmisenä kaikkine yksilöllisine tarpeineen sen sijaan, että tarkastelemme häntä pelkästään diagnoosien ja valmiiden mallien kautta?

Kuplasta poistuminen ei tarkoita kaiken sen hylkäämistä, mikä ammatillisuudessa on tärkeää. Päinvastoin – se tarkoittaa ammattimaisuuden viemistä uudelle tasolle. Sitä, että uskallamme kyseenalaistaa omat toimintatapamme, laajentaa näkökulmiamme ja oppia uutta myös niiltä, jotka eivät kuulu samaan ammatilliseen viiteryhmään.

Minulle kuplasta ulos astuminen on merkinnyt sitä, että olen voinut yhdistää aikaisemman osaamiseni täysin uudenlaiseen tapaan tarkastella ihmistä, hänen tarpeitaan ja mahdollisuuksiaan. Se on ollut vapauttavaa – ja ennen kaikkea avannut silmäni sille, kuinka paljon mahdollisuuksia meillä on kehittyä yhdessä, kun vain uskallamme rikkoa kuplamme rajat.

Miltä maailma näyttää oman kuplasi ulkopuolella?