Älylaitteiden vaikutus lapsen kehitykseen: Tasapainoa teknologian ja perinteisten taitojen välillä

Nykyään älylaitteet ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä elämässämme, ja niiden vaikutukset ulottuvat niin aikuisiin kuin lapsiinkin.
Vaikka teknologia tarjoaa monia etuja, on tärkeää pysähtyä miettimään, millaisia vaikutuksia liiallinen älylaitteiden käyttö tuo mukanaan, erityisesti lasten keskittymisen, aivojen ja kehon kehityksen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta. Itse olen tätä pohtinut erityisesti työssäni lasten ja nuorten parissa, missä näiden ilmiöiden vaikutukset tulevat jatkuvasti esiin.

Keskittymiskyvyn heikkeneminen

Älylaitteiden jatkuva käyttö tuntuu vaikeuttavan keskittymistä, erityisesti lapsilla. Laitteiden nopeat ärsykkeet ja jatkuvat ilmoitukset vetävät huomion pois olennaisesta ja siirtävät sen uuteen asiaan sekunnin murto-osassa. Tämä tekee pitkäjänteisestä keskittymisestä haastavaa, ja aivot oppivat hakemaan jatkuvasti uusia ärsykkeitä sen sijaan, että keskittyisivät yhteen asiaan kerrallaan. 

Passivoituminen ja sensomotorinen kehitys

Älylaitteiden käytön lisääntyessä myös passiivisuus kasvaa. Lapsen keho ja aivot kaipaavat jatkuvaa liikettä, tutkimista ja käsillä tekemistä kehittyäkseen optimaalisesti. Sensomotorinen kehitys – eli liikkeen, tasapainon ja tuntoaistin kehittyminen – on elintärkeää lasten aivojen normaalille kasvulle. Kun tämä jää vähäiseksi älylaitteiden äärellä istuessa, vaikutukset ulottuvat hienomotoriikasta aina aivojen rakenteelliseen kehitykseen asti. Siksi onkin huolestuttavaa, miten kouluissakin painotetaan yhä enemmän digitaalisia materiaaleja. Itse pidän äärimmäisen tärkeänä, että lapset saisivat edelleen harjoittaa kädentaitoja, käyttää kynää ja paperia – ne ovat olennainen osa aivojen ja kehon yhteistyötä.

Silmäterveys vaarassa

Lisäksi näytön tuijottaminen rasittaa silmiä merkittävästi. Olen huomannut, että monilla lapsilla on jo varhaisessa vaiheessa ongelmia näön kanssa, ja pitkään jatkuva näytön tuijottaminen voi johtaa kuivasilmäisyyteen ja silmien rasittumiseen. 
Visuaalisen aistin(silmät), vestibulaarisen järjestelmän (korva) ja proprioseptiivisten aistien (kehon asennon aistiminen) on toimittava yhdessä, jotta tasapaino ja koordinaatio säilyvät. Kun silmät väsyvät, tämä yhteispeli heikkenee. Tällöin lapsen tasapaino voi horjua ja liikkuminen voi muuttua epävarmaksi, mikä haittaa kokonaisvaltaista sensomotorista kehitystä.

Sähkömagneettisen kentän vaikutukset

Älylaitteet tuottavat ympärilleen sähkömagneettisia kenttiä, joiden pitkäaikaisvaikutukset herättävät kysymyksiä. Erityisesti lasten kehittyvät aivot ovat herkkiä ulkoisille ärsykkeille, ja vaikka tarkkaa tietoa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista ei vielä ole, pidän tärkeänä suojata lapsia liialliselta altistumiselta. Näitä ajatuksia olen pohtinut, kun asiakkaani kertovat lasten kasvavasta laiteajasta, eikä vastauksia tähän ole vielä helppo löytää.

Sosiaalisen median algoritmit ja koukuttavuus

Olen myös seurannut, kuinka sosiaalisen median algoritmit, joiden tarkoituksena on pitää meidät mahdollisimman pitkään kiinni sisällössä, vaikuttavat erityisesti nuoriin. Moni heistä tuntuu jäävän koukkuun someen, mikä vaikuttaa niin keskittymiskykyyn kuin itsetuntoonkin. On hämmentävää, miten algoritmit voivat ohjata käyttäytymistä niin voimakkaasti ja viedä lapsia pois monipuolisesta elämästä ruudun ulkopuolella. Sosiaalinen media tuo mukanaan vertailun, hyväksynnän ja näkyvyyden hakemista, mikä voi olla haitallista erityisesti kehitysvaiheessa oleville nuorille.

Koulujen suuntaus älylaitteiden käyttöön

Kouluissakin on nähtävissä suuntaus kohti älylaitteiden käyttöä perinteisten kynän ja paperin sijaan. Tämä on mielestäni huolestuttavaa, sillä käsin kirjoittaminen ja piirtäminen ovat tärkeitä sensomotorisen kehityksen kannalta. Fyysisesti käsillä tekeminen tukee aivojen kehitystä, ja käsin kirjoittaminen auttaa vahvistamaan motorisia taitoja sekä syventämään oppimisprosessia. Lisäksi näytöiltä lukeminen rasittaa silmiä enemmän kuin perinteinen lukeminen paperilta, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että digitaalinen lukeminen voi heikentää tiedon syvällistä omaksumista.

Lasten aivojen kehitys

On hyvä muistaa, että lasten aivot kehittyvät pitkälle aikuisuuteen, ja erityisesti etuotsalohko, joka vastaa muun muassa impulssikontrollista ja päätöksenteosta, kypsyy vasta myöhäisessä vaiheessa.(25-30vuotiaana) 

Tämä tekee lapsista erityisen haavoittuvia älylaitteiden liialliselle käytölle, sillä heidän aivonsa ovat vasta rakentumassa ja vaativat monipuolisia virikkeitä ja kokemuksia kehityksen tueksi. Olen nähnyt työssäni, miten monipuolinen liike ja aistien aktivointi voivat tukea tätä kehitystä – ja toisaalta, miten passiivinen ruutuaika voi hidastaa sitä.

Omat kokemukseni niin asiakkaiden kuin omankin elämäni kautta ovat herättäneet kysymyksiä siitä, miten voisimme löytää tasapainon teknologian ja perinteisten taitojen välillä. Liike, käsillä tekeminen ja vuorovaikutus ympäristön kanssa ovat elintärkeitä niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvoinnille.

Läsnäolon haaste

Kun olen seurannut teknologian kehitystä ja sen vaikutuksia lapsiperheisiin muutaman vuosikymmenen ajan työssäni, olen sinä aikana huomannut keskittymis- ja oppimisvaikeuksien yleistyvän huolestuttavasti. Mikä osuus on teknologialla?

En hetkeäkään usko, että vanhemmat koskaan tarkoituksellisesti altistavat lapsiaan riskeille, vaan usein kyse on tiedon puutteesta ja siitä, ettei ymmärretä lapsen kehityksen ja erityisesti varhaisen kehityksen herkkyyttä ja sen vaikutusta oppimiskykyyn sekä koko loppuelämään.

 Teknologian nopea kehitys luo meille aikuisillekin ympäristön, johon aivomme, jotka ovat kehittyneet kivikauden olosuhteissa, eivät ole täysin sopeutuneet. Ärsykkeitä tulvii joka suunnasta, mikä vaikeuttaa tiedon käsittelyä ja lisää ongelmia. 

 Älypuhelimet, tabletit ja tietokoneet ovat usein käden ulottuvilla, ja vaikka vanhempi olisi fyysisesti paikalla, huomio on usein jakaantunut laitteiden ja lasten välillä. 

Tämä voi tapahtua huomaamatta: vanhempi saattaa selata sähköposteja tai sosiaalista mediaa samalla, kun lapsi yrittää kommunikoida, ja vaikka vanhempi kuuntelisi, hän ei välttämättä ole täysin läsnä henkisesti.

Tämä heijastuu suoraan lapsen kokemukseen. Läsnäolo ei ole pelkästään fyysistä paikallaoloa, vaan lapsi tarvitsee myös emotionaalista yhteyttä – tunteen siitä, että häntä kuunnellaan ja että hän tulee aidosti kuulluksi. Se on olennainen osa lapsen turvallisuuden tunnetta ja kehitystä. Kun vanhempi on aidosti läsnä, lapsi kokee, että hänen tunteensa ja tarpeensa ovat tärkeitä. 

Tämä kokemus auttaa lasta kasvamaan tasapainoiseksi ja turvalliseksi aikuiseksi. Jos vanhemman huomio on jatkuvasti jakaantunut teknologian ja lapsen välillä, tämä tärkeä yhteys voi jäädä vajaaksi, ja se voi vaikuttaa haitallisesti lapsen tunne-elämän ja itsetunnon kehittymiseen.